Olen välillä kuunnellut Spotify-listoilta puolalaista musiikkia. Vaikka en aina pääse ihan jyvälle laulujen sanoista, niin musiikillisesti joukosta löytyy ihan kuunneltaviakin kappaleita. Tämän jutun otsikko on suomeksi ”elämäni paras päivä”. Se on Sanah-nimisen, erittäin suositun artistin kaunis kappale, ja kelpaa kyllä elämänohjeeksi. Kunpa muistaisikin joka päivä, että tämä voi olla se elämän paras päivä, vaikka mitään suurta ja merkittävää ei tapahtuisikaan.

Varsovassa kevät etenee vauhdilla. Viime viikonlopun kiertelimme ympäri eri kaupunginosia katselemassa ”sillä silmällä”, josko niihin voisi muuttaa seuraavaksi asumaan. Żoliborz, Wola ja Mokotów olivat kohteina. Mutta ei – mikään noista ei oikein puhutellut. Wola tosin olisi kannattanut pitää harkinnassa, koska se olisi Rossin työmatkojen kannalta paras. Mutta olisiko business centrum kiva paikka asua?

Olemme olleet tosi tyytyväisiä nykyiseen asuinalueeseen, Powiśleen. Se on viihtyisä ja trendikäskin alue, lähellä kaikkea, ja asuntojen hinnat ovat tietysti sen mukaiset. Tämän asunnon vuokrasopimus päättyy kesäkuun alussa, ja mielellämme olisimme sopimusta jatkaneet. Vuokraisäntä ehdotti kuitenkin taas isoa korotusta kuukausivuokraan, eikä me oltu tällä kertaa siihen valmiita. Varsovan vuokrataso on tosin noussut järkyttävän korkeaksi vähänkin mukavammilla alueilla, joten luultavasti hän tästä sen pyytämänsä summan saa.

Koetimme ensin tutkailla asuntotarjontaa itse eri verkkosivuilta, ja otimme yhteyttä kiinnostavien asuntojen välittäjiin. Kun emme näihin suoriin yhteydenottoihin saaneet mistään edes vastausta, päätimme suosiolla käyttää Rossin työntajan vinkkaaman asunnonvälittäjän palveluita. Se osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Saimme heti pari pitkää listaa potentiaalisista asunnoista toivomiltamme alueilta, joista sitten yritimme valita vaihtoehtoja katsottaviksi. Sovimme välittäjän kanssa tämän viikon maanantaiksi ja tiistaiksi näyttöajat.

Siinä kävikin sitten niin, että tämä nuori ja tehokas Vanessa ilmaantui hakemaan meidät maanantaiaamuna näytöille. Hän totesi pirteästi, että hän on nyt valinnut vähän omin päin meille kuusi vaihtoehtoa vallitsevan markkinatilanteen ja oman asiakastuntemuksensa pohjalta, kun tiesi minkätyyppistä kotia me suunnilleen kaivattiin. Okei – ei siinä mitään. Sehän sopi meille.

Siinä sitten sutattiin vauhdilla asuntonäytöstä toiseen. Toivealueen hän oli kyllä päätellyt ihan itse ”rivien välistä”, ja oikeaanhan hän osuikin. Eihän me oltu sittenkään valmiita muuttamaan kovin kauas nykyisiltä kulmilta, vaikka se hintasyistä olisi tietenkin ollut järkevää. Kun olimme itse kierrelleet eri alueita, niin samaan lopputulokseen tultiin.

Olimme vihjanneet Vanessalle, että unelma-asunto olisi johonkin vanhaan pre war -aikaiseen taloon renoveerattu huoneisto. Hän sitten oli kaivellut näyttöihin pari sellaistakin. Toinen niistä olikin ihana, talo kaunis kuin karamelli ja huoneisto upeasti uudistettu, mutta toivottoman epäkäytännöllinen. Säilytystilaa siinä ei ollut nimeksikään, eikä esimerkiksi pesukonetta olisi millään saanut sijoitettua siihen pikkuruiseen komeroon, johon omistaja vakuutteli sen mahtuvan. Haikein mielin todettiin, että ei se asunto meitä varten ollut.

Eipä olla ennen vastaavalla vauhdilla asuntonäytöissä edetty. Kun olimme kaikki kuusi vaihtoehtoa tsekanneet, valitsimme niistä kaksi potentiaalisinta. Edes toista näyttöpäivää ei tarvittu, ja taas mentiin tunteella järjen sijaan. Muutamme siis kesäkuussa nykyisestä hulppeankokoisesta kolmiosta pikkuiseen, mutta kauniiseen yhden makuuhuoneen asuntoon meille vähän uudelle alueelle. Asunto on kuitenkin suhteellisen lähellä nykyistä, ja kävelymatkan päässä siitä on useita viheralueita, kuten yksi Varsovan kauneimmista puistoista, Łazienki Królewskie. Bongasin jo useita kahviloita, ravintoloita ja ruokakauppoja sen läheltä, ja liikenneyhteyksienkin pitäisi olla toimivat. Ja edelleenkin päästään vähällä vaivalla kesällä myös Vistulan rantaan, kun siltä tuntuu. Rossi totesi, että nyt meitä on lähempänä joenrannan se osa, jossa nuoriso viihtyy. Sehän on kuin meille tehty 😆. Uusi vuokrasopimus on tänään signeerattu, joten mitäpä sitä enää arpomaan.

Tällaista tarinaa tällä kertaa. Kuvat eivät taaskaan liity aiheeseen mitenkään, ovatpahan piristeenä. Niin – olin jo vähän pelännyt, että magnolian kukintaa ei tänäkään keväänä ehtinyt ihailla. Tänään päiväkävelyllä vanhaan kaupunkiin poikkesin matkalla sattumalta yliopiston kampukselle, ja bongasin sieltä tämän upean kaunottaren täydessä tällingissään:

Magnolia on yksi ikisuosikeista, ja nämä valtavat vaaleanpunaiset kukinnot kruunasivat tämän lämpimän ja aurinkoisen kevätpäivän. Ehkä paras päivä ikinä! Kuten jokainen päivä.