Omituinen olo. Nyt on vierähtänyt jo aikamoinen tovi, kun 6.5. palattiin Suomeen, alkuperäisen suunnitelman mukaan vain käymään. Melkein kaksi kuukautta. Käsittämätöntä. Näyttää edelleen epävarmalta, päästäänkö vielä käymään kotona Bostonissa, jonne jäi kaikki huonekalut, vaatteita ja paljon muuta tavaraa. Ja Mustang. Harmi, kun asunto siellä töröttää tyhjillään, mutta minkäs teet. Täytyy vain sopeutua tähänkin tilanteeseen.
Kotiterassilla juhannustunnelmissa. 
Norjanangervo kukkii taas.
Olemme selvitelleet muuttojärjestelyitä avaimet käteen -periaatteella, jos nyt niin huonosti käy, että matkustusrajoituksia ei lähikuukausina poisteta. Eri ”murhe” on sitten, miten niistä Ikea-kalusteista täällä eroon päästään. No, pakko olla optimistinen ja uskoa, että muutto vielä järjestyy parhain päin. Kyllähän kaikki järjestyy, tavalla tai toisella, kävi miten kävi.
Suomen kesä on onneksi kauneimmillaan. On ollut ihana viettää aikaa takapihan terassilla, nauttia helteistä, grillailla ja kunnostaa vähän pihaa ja kotia, jotka pitkän poissaolon aikana ovat päässeet hieman rempalleen.
Lapsi on käynyt kyläilemässä, meidän karanteeniajan jälkeen tietenkin. Mekin pyörähdettiin Savossa perhettä tervehtimässä. Turvarajat mielessä.
Päästiin mökkeilemäänkin. Järvimaisemat ovat niin ihania. Nyt on haaveissa pitää vähän lomaa ja jatkaa kotimaan matkailua, jos vaikka saisi ihailla Suomen luontoa ja sitä yötöntä yötä enemmänkin.
Alla vielä mietteitä, jotka raapustin muistiin pian toukokuussa kotiin palattuamme. Jäi silloin julkaisematta tuokin lätinä, mutta menköön nyt julki, etten näitäkään fiiliksiä kokonaan unohda.
Jo reilu viikko kotikaranteenissa
Oi, tätä onnea, päästiin sittenkin Suomeen, ja täällä on nyt reilu viikko topotettu kotona karanteenissa. Toinen viikko vielä jäljellä. Alkuperäinen, jo aikaa sitten varattu SAS:n lento 2.5. Bostonista Helsinkiin peruttiin huhtikuun lopussa. Kokeilimme saman tien onneamme Icelandairilla, jolta lentoja Reykjavikin kautta oli kyllä varattavissa, mutta peruivat ne tietysti viikon epätietoisuuden jälkeen. Ei muuta kuin British Airwaysin sivuille ja varaamaan lento Lontoon kautta Helsinkiin. Sehän toimi. Toivottavasti saadaan vielä noista peruuntuneista lennoista rahat takaisin, muuten vähän harmittaa. Aika suolaiset hinnat, voin kertoa.
Meidänhän piti alunperin tulla vain käymään Suomessa toukokuun alussa, hoitaa pakollisia asioita, tavata sukulaisia ja ystäviä, tarkastaa kylpyhuoneremontti ja palata taas Bostoniin nauttimaan kesästä ja mukavista reissuista jenkeissä. Toisin taitaa käydä.
Lento Bostonista Lontooseen jännitti tavallista enemmän, mutta kaikki sujui yllättävänkin hyvin. Matka uberilla Boston Loganin kentälle (tottakai kuskillakin maski), lähtöselvitykset ja turvatarkastukset lähes autiolla kentällä (edelleen kaikilla maskit) ja lennon odottelu, kun vain kourallinen kanssaihmisiä oli samassa terminaalissa lähtöportilla — joustavaa, mutta tunnelmaltaan todella outoa.
Terminaalissa kaikki palvelut, Burger Kingiä lukuun ottamatta, olivat suljettuja. Lennolle Lontooseen lähti ehkä kymmenkunta matkustajaa, maskit naamalla. Koneessa saimme paperiset eväspussit ja vesipullot, joilla reilun kuuden tunnin lento piti sinnitellä. Kahvia ja mehua tarjoiltiin, mutta alkoholijuomia ei. Kun kyseessä oli laajarunkoinen, eli kolmirivinen iso kone, niin tilaa oli ruhtinaallisesti ja miehistöäkin runsaasti.
Heathrowlla oli lähes yhtä hiljaista. Jatkolentoa piti odottaa kolmisen tuntia, minkä jälkeen Finnair lennätti meidät turvallisesti Helsinkiin. Tällä lennolla koneessa oli kuitenkin jo huomattavasti enemmän porukkaa, mutta kuitenkin sopivan väljää. Samalla Lontoon-lennolla oli myös Washington D.C.:sta palaava Ylen kirjeenvaihtaja, jonka verkkoartikkelin yhdessä Heathrow:lla napatussa kuvassa mekin törötetään. 😀 Helsinki-Vantaalla täytimme asianmukaiset lappuset, minkä jälkeen meidät ohjattiin maksuttomaan taksikyytiin kotiin. Muuta mahdollisuutta ei annettu.
Kotona on ollut sekä ihanaa että haikeaa. Eristäytyminen ulkomaailmasta, epätietoisuus tulevasta, ikävä perhettä ja ystäviä ja samalla mielipaha siitä, että Bostoniin ei välttämättä ainakaan kovin pian pääse takaisin. Onneksi sää on lämmennyt, ja on ollut mukava siivoilla terassia, vähän grillailla ja nauttia ulkoilmasta. Ruokaa saatiin tilattua kotiovelle verkkokaupasta jo ennen Bostonista lähtöä, apteekkiasioissa auttoi hyvä ystävä ja naapuritkin ovat tarjonneet apuaan. Ei voi valittaa.
Tuollaisia olivat mietteet pari kuukautta sitten. Nythän on jo juhannuskin lusittu. Mansikat poimittu ja pakastettu. Huomenna suuntaamme lomalle kohti pohjoista. Masokisti iloitsee jo etukäteen kaikista ärhäköistä öttiäisistä, jotka siellä meitä odottaa. Ja paras mahdollinen seura!