Syksyä piristi pyrähdys Kreetalle

,

Syyskuussa elämä alkoi normalisoitua, siinä määrin kuin se nyt ylipäänsä oli mahdollista. Päätin ennen Suomesta Varsovaan lähtöä, että nyt on pakko alkaa yrittää syödä oikeata ruokaa, vaikka se ei maistuisikaan. Apteekin ravintolisälitkut suorastaan kuvottivat, yleiskunto oli luvattoman heikko ja harvenneet haituvat hapsottivat. Hammasta purren siis limpun kimppuun.

Syksyä alkoi olla ilmassa jo varhain. Haaveissa oli ”palkita” itsensä ikävien koettelemusten jälkeen pienellä matkalla lämpimään. Tarkoituksena olisi ihan vain lomailla, ilman suorituspaineita, nauttia auringosta, merestä ja lämmöstä – ja tietenkin rakkaiden siskojen seurasta.

Aina yhtä ihana Kreeta

Syksyn matkakohteeksi valikoitui Kreeta, monestakin syystä. Vaikka siellä on käynyt jo lukuisia kertoja, niin siihen ei koskaan kyllästy. Tutusta Plataniaksen kylästä löytyi rauhallinen ja kiva rantahotelli, jonne koko seurue majoittui. Huoneen terassilta sai tuijotella loputtomiin merta ja kuunnella aaltojen kohinaa. Ihan parasta.

Kun on lapsuutensa viettänyt kuivalla maalla, niin aina kaipaa veden äärelle. Se on kumma juttu se.

Aika meni siivillä, niin kuin se aina lomalla tekee, ja viikko hujahti ohi aivan liian nopeasti. Pitkiä kävelyitä, pyörimistä vanhan kaupungin kujilla, hyvää ruokaa (joo-o, maistoin sentään joitain makuja minäkin), naurua, höpöttelyä siskojen kanssa, Scrabblen peluuta, maisemien ihailua, merta ja aurinkoa – parasta sielunhoitoa siis koko viikko.

Aina Plataniaksessa käydessä pitää käydä kävelemässä muutaman kilometrin reitti ylämäkeen. Perillä joen rannalla on ihana varjoisa terassi, jossa voi nauttia huurteisen Mythoksen. Maisemat matkan varrella ovat mahtavat. Juuri siitä paikasta ei nyt ole sopivia kuvia tarjolla, mutta antaa näiden muiden kuvien puhua puolestaan. Eipä niitä sanoja aina tarvita.

Kreetalainen ruoka saa kyllä veden kielelle. Jaksan aina ilahtua, kun löydän tuoretta mustekalaa.

Rakastan kiireetöntä vaeltelua pienillä kujilla. Kauneutta löytää kaikkialta.

Matkakuvia katsellessa sitä aina toivoo, että voisipa vielä palata takaisin noihin hetkiin. Oikein tunnen auringon lämmön iholla, ja alkaa hymyilyttää.

Ihana Kreetan-loma jäi mieleen lämpiminä muistoina. Jospa näitä reissuja tulisi vielä monta, samanlaista ja erilaista.