Siellä se lahden vastarannalla häämöttää, iki-ihana Perast. Tämän pikkukaupungin edustalla on kaksi kuvauksellista saarta. Kauimpana näkyvän saaren vaalea rakennus on Our Lady on the Rocks -kirkko, yksi Perastin suosituimmista nähtävyyksistä. Sen syntymään liittyy kiehtova tarina: kerrotaan, että kalastajat aina kalastusretkeltä palatessaan heittivät paikkaan kiven, jos selviytyivät retkeltään hengissä. Vähitellen kivistä kasvoi saari, ja sen päälle rakennettiin tuo kaunis kirkko. Vielä tänäkin päivänä kalastajat kuulemma käyvät joka vuosi tiettynä päivänä heittämässä paikkaan kiven. Mahtaako saari kasvaa edelleen?
Ihastuimme molemmat Perastiin, sen rauhallisuuteen ja idyllisyyteen. Kaupunki ei ole suuren suuri, oikeastaan vain yksi rantakatu, jonka varrella on lukuisia kauniita palatseja ja kirkkoja. Meri on aina lähellä ja maisemat upeita. Ylempänä vuorenrinteellä sijaitsi meidän ensimmäinen vaatimaton majapaikkamme. Isäntäpariskunta oli jälleen kerran mitä sydämellisin, ja asunnon viihtyisältä terassilta oli ihana näköala merelle.
Asunnolta joutui luonnollisesti laskeutumaan portaita alas rannan pääkadulle ja kapuamaan takaisin ylös, mutta siinäpähän vertyivät kipeytyneet koivet.
Olisimme mielellämme vuokranneet asunnon pidemmäksikin aikaa, mutta ei se enää ollut vapaana. Ihmekös tuo, hinnalla se ei tosiaankaan ollut pilattu, vain 36 euroa yö. Suunnilleen saman verran maksoi se viinipullo, jonka kävimme kotiin palatessa ostamassa lähimmästä ravintolasta mukaan, kun kaupat jo olivat menneet kiinni. Viini oli erinomaisen hyvää, ja se oli ihan omiaan juhlistamaan hetkeä, kun ihailimme upeaa öistä Kotorinlahtea omalta terassilta.
Meidän oli alunperin tarkoitus käydä ainakin Durmitorin kansallispuistossa ja yöpyä Žabljakissa. Sää vuoristossa oli kuitenkin ennusteen mukaan sen verran kylmä ja jopa lumisadetta lupailtiin, joten katsoimme parhaaksi luopua ajatuksesta. Kesärenkailla ei ehkä olisi ollut mukava vuoristossa liikkua. Niinpä päätimme pistää isolleen ja ottaa loppulomaksi huoneen Conte Hotellista aivan meren rannalta. Eikä mitä tahansa huonetta, vaan juniorsviitin päärakennuksesta rannan puolelta, kun saimme muka hyvän diilin.
Oli ihana herätä aamulla, avata ikkunaluukut ja tuijottaa tovi jos toinenkin merelle. Iltapäivän valossa näkymä ikkunasta oli tunnelmaltaan toinen, mutta yhtä kiehtova. Hotellin aamiainen oli erinomainen, vaikka kuohuviinit jätimmekin juomatta. Kävimme pariinkin otteeseen syömässä myös hotellin rantaravintolassa, eikä petytty, vaikka annokset saattavatkin noissa kuvissa näyttää epämääräisiltä. Jopa tuo pinaatti-perunalisuke, jota täällä melkeinpä aina pääruuan kanssa tarjotaan, oli ihan maukasta.
Laitan alle joitakin kuvia Perastista. Ehkä niistä saa edes jonkinlaisen käsityksen paikan viehättävyydestä. Our Lady on the Rocks -kirkon saarelle pääsi veneellä. Nautimme erityisesti aamu- ja iltapäivän kävelyistä, kun kaupunkiin bussilasteittain kerääntyneet päiväturistit olivat lähteneet. Onneksi Perastissa ei ole risteilylaivoja varten satamaa. Parhaita olivat myös ne rennot hetket, kun vain istuskeltiin aivan meren äärellä kahviloissa ja ravintoloissa. Meren läheisyyttähän sitä Varsovassakin kaipaa.
Perast vei sydämen, ja teimme sieltä muutamia päiväretkiä, joista ehkä kerron myöhemmin. Ajomatkoilla Kotorinlahdella bongasimme sieltä täältä osittain raunioituneita rakennuksia. Joka kerta jompikumpi totesi, että ”tuossa olis projekti”. Jos jonnekin noille seuduille joskus haluaisi muuttaa, niin ehkä juuri johonkin Kotorinlahden pikkukylään. Valkoiset tai ehkä hennon vaaleansiniset, puiset ikkunaluukut vaaleassa kivitalossa hyvin lähellä merta ja sitä rataa.
