Välillä iskee kaipuu luontopoluille

,

Dorian-myrskyn pyrstö on vähän viilentänyt ilmaa myös Bostonin tienoilla. Kun enää ei ole koko ajan ollut tuhottoman kuumaa, niin on huomannut kaipaavansa luontopolkuja, rauhallisia kävelyteitä ja maalaismaisemia.

Kodin lähellä on kyllä mukavia kävelyreittejä Charles Riverin rannoilla ja puistoalueilla, mutta kun niihinkin välillä kyllästyy. Siispä olemme hurauttaneet autolla ulkoilemaan, kuten muutkin bostonilaiset.

Arnold Arboretum muistuttaa paikoin Kanariansaarten maisemia. Puistossa on monenlaista kasvustoa, ja sinne on varmaan palattava syksymmällä, kun lempeät tihkusateet alkavat.
Tämän puiston nimi on World´s End – näihin maisemiin suunniteltiin aikoinaan maanviljelysalueita, YK:n päämajaa ja mitä lie. Onneksi sinne ei ainakaan sitä ydinvoimalaa rakennettu, kuten kaavailtiin. Alue on nyt ihana puisto, jossa voi bongailla lintuja ja kasveja.
World´s Endin kävelypolut ovat vanhoja kärryteitä. Idyllistä.
Park River National Wildlife Refuge lähellä Newburyportin pikkukaupunkia – vaihtelevia maisemia ja lintubongareiden paratiisi. Kiikarit jäivät tietysti asunnolle. Lisää kuvia alla:

Tänään en näköjään jaksa paljon tekstiä tuottaa. Ei sitä aina jaksa. Ehkä ensi kerralla sitten.

Luontokohteiden lisäksi kierrellään usein farmeja, joilta voi ostaa tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kukkia suoraan tuottajilta. Jossain pääsee hedelmiä myös itse keräämään – en olekaan ennen persikoita suoraan puusta poiminut. Varmaan parhaat persikat ikinä.